Rapolan alueen projekti mittavaan päätökseen

Juhani Valli

Museoviraston johdolla toteutettu Rapolan alueen tutkimusprojekti on nyt saatu päätökseen. Se toteutettiin vuosina 2000-2001 ja sen viimeiset hedelmät poimittiin eilen. Projektin näkyvimpinä tuloksina on saatu aikaiseksi viisi sisällöllisesti mittavaa julkaisua, joista kaksi viimeistä osaa käsittelevät Rapolan kasvistoa ja pihapiiriä sekä Sääksmäen vanhoja paikannimiä Valkeakoskella sekä historiallisia karttoja Rapolassa ja kirkonpuolella.

– Projekti on ollut moniulotteinen. Nyt se on tullut päätepisteeseensä. Erityisesti olin hyvin vaikuttunut siitä, kuinka nuori tutkijapolvi pystyy hyödyntämään tietotekniikkaa tutkimuksissa. Neljännessä osassa on käytetty puutarha-analyysia, joka esittelee uusia lähestymistapoja aiheeseensa ja viidennen osan kartografisen tutkimukseen kuuluva Jyrki Lehtisen artikkeli saanee varmasti oppikirjamaisen aseman, ennustaa museoviraston pääjohtaja Henrik Lilius.

Sääksmäen Rapola - kasvisto ja pihapiirit -osa keskittyy Rapolan kartanon rakennuksien ja puutarhan historiallisiin vaiheisiin ja niissä tapahtuneisiin muutoksiin sekä siinä kartoitetaan linnavuoren ja sen ympäristön kasvillisuuden nykytilaa ja erityispiirteitä.

Alueen kasvillisuuteen ovat vaikuttaneet ihmisen pitkäaikainen toiminta, suotuisa ilmasto ja maaperäolosuhteet. Alkuperäislajien lisäksi eri lajistojen viljelykarkulaiset, satunnaislajit ja koristekasvit kertovat vanhasta kartanokulttuurista ja kartanoiden vuosisataisesta historiasta.

– Tiedämme pitkältä ajalta, mitä puutarhassa on kasvanut. Vanhoissa arkistotiedoissa on mainintoja kasveista ja kuvia on yllättävän paljon olemassa. Puutarhassa ei ole mitään pysyvää, vaan se on jatkuvassa muutoksessa. Vaikeus oli siinä, miten sen saisi parhaiten kuvattua, toteaa puutarhaosuuden kirjoittaja Matti Liski.

Rapolan kartanosta taas oli käytettävissä vanhoja rakennuspiirustuksia ja valokuvia. Talonpitoon liittyvät asiat taas selvisivät hyvin maatalouskalentereista. Muistitietoaineistoa on ollut myös paljon käytössä.

– Näyttävin rakennus on 1800-luvun puolivälissä rakennettu kivinavetta. Se on muutenkin merkittävä rakennus talon historian kannalta, sillä se vei talon perikatoon heti valmistumisen jälkeen, selvittää kartanon historiaosuuden kirjoittanut tutkija Sirkka-Liisa Ranta.

Etymologinen
selvitys nimille

Vanhassa paikannimistössä on keskitytty erityisesti asutusnimistöön, jonka juuret ulottuvat keskiajalle ja jopa esihistorialliselle ajalle saakka. Alasen mukaan kylännimistö on pysynyt valtaosin lähes muuttumattomana aina nykypäiviin saakka.

Sääksmäen asutusnimistöön sisältyy paljon muinaista suomalaista henkilönimistöä, mutta joukkoon mahtuu myös skandinaavisesta, saksalaisesta sekä kristillisestä nimistöstä polveutuvaa aineistoa.

– Kaikki nimet, joita on löytynyt, esitellään kirjassa ja niitä yritetään selvittiin etymologisesti. Esimerkiksi talonnimet on myöhemmän tutkimuksen kannalta hyödyllistä tietää, väittää Alanen.

Jyrki Lehtinen käsittelee menetelmää, jonka avulla historiallisiin karttoihin sisältyvä maankäyttöön, asutukseen ja maanomistukseen liittyvä paikkatieto on voitu siirtää nykyaikaisille kartoille. Tutkimus päättyy vuoteen 1959. Silloin peltoviljelyn laajin vaihe oli sivuutettu Sääksmäellä.

Maisema auki
Sääksmäellä

– Olisin maiseman avaamisen kannalla. Hakkuuasiassa on tärkeätä ylläpitää keskustelua. Koko ajan puhutaan ympäristöasioiden tasapainosta, jollaista ei käytännössä ole. Ympäristönsuojelu saa suuria avustuksia valtiolta, mutta rakennusten entistämisavustuksiin annetaan vain kolme prosenttia siitä, mitä luontopuoli saa. Minun mielestäni maiseman avoimuus on myös osa rakennettua ympäristöä, sanoo Lilius.

– Kulttuuriperinnön vaaliminen on osa hyvän elämän rakentamista eikä mikään museoviraston painajainen. Museovirasto on saanut hankalan maineen, mutta se johtuu siitä, ettei se ole ollut mukana alusta pitäen kaikessa suunnittelussa.

Liliuksen mukaan Rapola-projektin lähtökohta oli siinä, että kaivauksia ei tehdä alueella. Se olisi vaatinut myös lisää voimavaroja, joita virastolla ei juuri ole.

– Tutkimuskaivauksia voidaan tehdä hirveän vähän. Ennemmin tai myöhemmin on tarkoitus tehdä kaivauksia linnavuoressa. Mutta emmehän me sieltä mitään Lemminkäisen luolaa etsikään, toteaa Lilius.