Jyrki Lehtinen

Historiallisen paikkatiedon käsittely – innovaatioita ja mahdollisuuksia


Historiallisen paikkatiedon käsittelyssä voidaan erottaa neljä suurta innovaatiota. 

Ensimmäinen oli valtakunnallinen peruskartta yhdistettynä analogiseen kopiointitekniikkaan. Tämä mahdollisti historiallisen kartan tietosisällön siirron nykyiselle karttapohjalle analogisessa muodossa. 

Toinen oli paikkatieto-ohjelmien käyttöönotto. Se mahdollisti historiallisen paikkatiedon digitaalisen tuottamisen sekä rasteri- että vektorimuodossa. 

Kolmas olivat vuosituhannen vaihteen jälkeen Suomenkin suurimmissa arkistoissa käyttöön otetut korkeatasoiset suuret väritasokuvanlukijat, joilla on mahdollista helposti ja taloudellisesti tuottaa useimmista historiallisista kartoista erittäin korkeatasoisia digitaalisia kuvia tarvittaessa myös suurista aineistoista. Tämä mahdollistaa kattavien tietovarantojen muodostamisen suuriltakin alueilta. 

Näin on toistaiseksi tehty ainakin Varsinais-Suomessa, jossa osia aineistosta on viety myös karttapalveluun, ja Satakunnassa, missä Porin yliopistokeskuksen maisemantutkimuksen oppiaineessa on koottu Satakunnan historiallisia lehtijakoisia karttoja digitaaliseksi kuva-arkistoksi ja oikaistu kartat paikkatietomuotoon. Lähitulevaisuudessa vastaavia kattavia kuva-aineistoja lienee odotettavissa myös valtakunnallisilta toimijoilta. 

Neljäntenä suurena innovaationa voidaan pitää tietoverkkoja sekä organisaatioiden sisällä että ulkoisesti internetin palveluina. Näiden avulla aineistoja voidaan jaella ja pitää saatavilla tehokkaasti. 

Kaikki innovaatiot ovat toteutuessaan merkinneet mullistusta sekä tiedon laadussa että määrässä.


Takaisin